Yksi viimeisimpiä lukukokemuksiani on Virpi Hämeen-Anttilan "Kolmastoista lapsi".
Kirja on mitä mainioin! Siinä on jotain hyvin "dekkarimaista", sen juoni koukuttaa, henkilöt on luonnehdittu taitavasti ja loppua kohti lukija vääjäämättä joutuu käymään läpi samoja tunnetiloja kuin hekin, peläten ja toivoen asioiden saamia ratkaisuja.
Omasta kirjahyllystäni löytyy toinenkin Hämeen-Anttilan teos, "Tapetinvärinen". Olen saanut sen joululahjaksi joitakin vuosia sitten, mutta jostakin syystä en ensi yrittämällä saanut sitä luettua, vaan se jäi kesken. "Kolmannentoista lapsen" innoittamana, ajattelin nyt kokeilla lähestyä tuota toistakin kirjaa uudemman kerran.