Olen nähnyt auringon. Jälleen kerran talven selkä on taittumassa ja olemme menossa kohti kevättä ja kesää. Se on jo pelkkänä ajatuksena niin voimaannuttavaa - toivoa on! Voiko olla kauniinpaa kuin auringon säteiden kimaltelu jäisillä puun oksilla...
... tai se, kun aurinko paistaa ruusuverhon takaa vihreään kamariin... Lämmin, valoisa, vienon lupauksen kesästä tuova auringonvalo. Päiväsydän on vielä lyhyt, mutta se pitenee kukonaskelin joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti