Valoa!

Olen nähnyt auringon. Jälleen kerran talven selkä on taittumassa ja olemme menossa kohti kevättä ja kesää. Se on jo pelkkänä ajatuksena niin voimaannuttavaa - toivoa on! Voiko olla kauniinpaa kuin auringon säteiden kimaltelu jäisillä puun oksilla...

... tai se, kun aurinko paistaa ruusuverhon takaa vihreään kamariin... Lämmin, valoisa, vienon lupauksen kesästä tuova auringonvalo. Päiväsydän on vielä lyhyt, mutta se pitenee kukonaskelin joka päivä.

Se tunne, kun työmaa muuttuu kodiksi

On ihanaa ja levollista, kun oivaltaa ensimmäisen kerran, että työmaa on muuttunut kodiksi. Listat puuttuvat, samoin sauna ja salikin on tekemättä loppuun, mutta silti...
Me olemme nyt asettautuneet ja asuneet unelmassa joulusta saakka ja me viihdymme niin hyvin! Pikkuhiljaa asiat, tavarat ja elämisen rutiinit, alkavat löytää paikkansa ja muotonsa. Ei tee mieli lähteä mihinkään vaan vain olla ja puuhastella, kuunnella talon ääniä ja aistia tunnelmaa. Tulla sinuiksi sen kanssa.