Jouluyö

Joulu unelmassa

Kannoimme kimpsumme ja kampsumme tupaan ja asetuimme viettämään joulua. Satavuotias on kuin luotu joulumaailmaa varten. Vuosikymmenien saatossa kynttilöiden valo ja lämpö, kuusenkoristeiden kimallus sekä enkelikellojen kilinä on imeytynyt seinähirsiin, ja huokuu sieltä esiin aina kun sytyttää uuden kynttilän palamaan pöydälle. Hyasintit tuoksuvat, joululiinat on silitetty ja laitettu paikoilleen, kinkku paistuu uunissa - Olemme valmiita jouluun.

Pesuhuoneen laatoitus ja panelointi

Pesuhuoneen ja saunan sisustukseen haluamme hieman raikkaamman ja uudemman vivahteen kuin mitä muissa 100-vuotiaan unelman tiloissa on. Niinpä seinissä on kiiltävät, harmaat 50x20 cm laatat marmorinvalkoisin saumoin sekä 15x95 STS paneeli Tuomenkukan vaaleksi käsiteltynä. Itse pidän erityisesti siitä, että panelointi jatkuu saumattomasti kattoon, eikä varjolistoja tarvita lainkaan.
Lopputulema on kuin "trendioppaasta", mikä kyllä hämmästyttää, koska se ei ehkä ihan ole se meidän omin tyylimme. Mutta tässä materiaalit ja värit toimivat, ja kaikella muulla, mitä tilaan tulee, se sidotaan myös osaksi ympäröiviä tiloja ja tyyliä.

Takaumia joulukuulta

Itsepäisesti Itsenäinen
Vietimme unelmassa mitä mainioimmat itsenäisyyspäivän etkot. Seuraleikkejä ja seurustelua hyvässä seurassa kuplista nauttien.

Jouluun valmistautumista

Kiltti sähköukko ehti vielä viikko ennen joulua työmaalle tekemään taikojaan, ja niin me saimme käyttöömme mm. lämpimän veden ja sähköhellan! Pääsimme laittamaan joulua perinteisesti piparkakkuja leipoen - ja välillä portaita maalaten ja eteistä tapetoiden.

Ennen joulua unelmassa on pientä fiilausta vaille valmiina tupa, kamari ja keittiö sekä eteinen, wc ja pesuhuone. Lähinnä listat ja ovien smyykaukset puuttuvat. Joulu unelmassa on mahdollinen!

No se tonttuovi!

Meilläkin on!

Yötä uudessa kodissa

Vaikka kaikki on vielä ihan puolivalmista, olemme jo muutaman yön nukkuneet uudessa kodissa. Kokeiltu, miltä uni maistuu siellä ja millaisia ääniä ja tunnelmia talossa yöllä on. Ensimmäinen yö menikin uusiin asioihin totutellessa, mutta sen jälkeen on nukuttu todella hyvin - ihan jokainen meistä...

Lumen taikaa

Hetken oli jo hanget korkeat nietokset, ja niin kaunista. Oikea talvi! Lumi, jääpuikot ja huurre saavat vanhan navetankin näyttämään rosoisen kauniilta.

Jouluksi "uuteen" kotiin

Se "mies, joka asuu meillä" on päättänyt, että unelmaan ei voi muuttaa ennen kuin pesuhuone on käytössä. Ja itse taas en malttaisi enää odottaa päivääkään. Kompromissina minulle on luvattu, että pikkujouluksi muutetaan. Nyt on jo marraskuun puoliväli...hmmm...👀 Meillä saatetaan viettää pikkujoulua aatonaattona, mutta haitanneeko mitään?

Jotta tavoite saavutetaan, tosimies valaa pesuhuoneen lattian räntäsateessa, pimeänä syysiltana.

            

Ja kun muut viettävät niitä oikeita pikkujouluja - tip, tap - meillä perjantai-illan huuma näyttää tältä:

Ja lauantaina meno kiihtyy entisestään!

Perusasioiden äärellä

Työmaaolosuhteissa oppii arvostamaan perusasioita kuten lämpö, sähkö, vesi ja viemäri. Syksyn aikana olemme päässeet nauttimaan näistä myös unelmassa. Olipas juhlavaa kun vihdoinkin sai ottaa kahviveden keittiön uudesta hanasta...

... ja käydä "puuteroimassa nenää" lämpimässä, sisätiloissa. 

Puhumattakaan siitä, että pimeiden iltojen iloksi kaikenlaiset sähköiset kausivalot ja kynttilälyhdyt valtaavat piha-alueen. 

Terassikelejä ootellesa

Luonto antaa pientä vinkkiä, että talvi on tuloillaan; piha tulvii syyssateista, lehdet tippuu puista, vesi jäätyy ämpäriin ja sora kottikärryihin.
Unelman työmaalla kulku rakennukseen on ollut pitkään tyypillinen työmaasisäänkäynti: vanha ovi, kurainen edusta ja porrastekele, josta voi hypätä sisälle. Päätimme ehtiä tekemään asialle jotain vielä ennen lumia. Olimme varmasti viimeiset asiakkaat rautakaupassa tälle syksyä, jotka ostivat terassilautoja!

Mutta nyt passaa lumen tulla. Ovi vaihdettiin jo pari viikkoa sitten ja nyt on terassi paikoillaan. Maata ajettiin perinteisesti kottikärryilla ja hartiavoimin kaivettiin myös salaojat, levitettiin suodatinkankaat ja sepelit sekä ladottiin harkot paikoilleen. Ja tietysti todellisen tee-se-itse-rakentajan tyyliin kaikki tehtiin vesisateessa! Nyt sisäänkäynti on kuitenkin valmis, kutsuva (ainakin aiempaan verrattuna) ja pitää kuran ulkona ja lattiat puhtaanpina.

Seuraavaksi on vuorossa se paras osuus terassin tekemisessä, eli ulkona sisustaminen. Kuten jokainen itseään kunnioittava sisustaja huomaa, nyt tarttee hankkia parit lyhdyt, syysistutuksia ja kaikkea muutakin "pientä kivaa" tunnelmaa luomaan ja viimeistelemään sisäänkäynti. Ihanaa!

Viivasuoraa pienesti vinoon

Unelman säilytystilat ovat todella rajalliset, suorastaan olemattomat tällä hetkellä. Toisaalta minua on jo pitkään häirinnyt tuvan lautaseinä ja se, että se ei mielestäni oikein istu muuhun sisustukseen. Niinpä päädyin yhdistämään nämä kaksi ongelmaa, ja rakentelin lautaseinälle seinähyllyt kirjoille.
Pientä haastetta puuhaan antoi se, että tuvassa ei kertakaikkiaan mikään ole suorassa! Lattia, katto, laudoitus...kaikki on vinksallaan johonkin suuntaan ja tietysti kaikki eri suuntiin. Laita siinä sitten hyllyjä vatupassiin...
Tässä kuvassa lautaseinällä näkyy laserin punainen, täysin vatupassissa oleva linja:

Otin riskin ja päädyin asentamaan hyllyt pienesti vinoon, jolloinka optinen harha saa kaiken näyttämään melkein suoralta. Hyllyt itsessään on koottu Ikeasta ja paikallisesta rautakaupasta ostetuista metallikannattimista sekä Biltemasta ostetusta liimapuulevystä, jonka vahasin Colorian puuvahalla tummaksi.

Lopputulos on ihan ok, kunhan muistaa olla säilyttämättä hyllyillä keilapalloja! 

Tässä vielä pieni tunnelmapala tuvasta juuri nyt; ei ole enää montaa hommaa valmiiseen... Jes!

Lutunen

Aina aamulla kun herään, vierestä löytyy hän - pehmeänä, pörröisenä (lue: takkuisena!) ja tuhisevana. Ihan varmasti koiran silittäminen heti aamutuimaan laskee verenpainetta ja lisää elämänlaatua, ei voi olla rentouttavampaa herätystä!

Resepti kauniiseen keittiöön

Keittiömme uudet kaapinovet ovat korkeakiiltoiset, valkoiset ja täysin sileät. Jotta ne millään tavalla sopisivat yhteen satavuotiaan tuvan kanssa, joka oviaukosta näkyy, iso rooli on tapeteilla, vetimillä, valaistuksella ja muulla sisustuksella.

Pohdein pitkään myös välitilan käsittelyä ja värimaailmaa. Alunperin haaveilin valkoisesta, suorakaiteen mallisesta laatasta tiililadonnalla (siis juuri se, minkä näkee nyt kaikkialla...), mutta ei - valkoisen määrä keittiössä on nyt maksimissaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut jokin sinivalkoinen ruutulaatoitus, mutta voiton veivät kuitenkin keittokirjansivut. Sivujen väri on juuri sopiva tammitasojen kanssa, tekstin fontti on vanha, samoin reseptit. Eli niinpä meidän välitilaa koristavat nyt keittokirjan "Äideille ja tyttärille" näköispainoksen reseptit. 

Ja taas vei innostus mukanaan. Eli kun varovasti aloitin iltapäivällä kokeilemaan kirjansivuilla tapetointia...

...niin eikö vaan illalla ollut jo tämän näköistä:

Tykkään! Ja vähänkö on kätevää. Nyt löytyy ihan siitä nenän edestä ohje joulukinkulle, marjakiisselille, maustekakulle ja monelle muulle! Vielä kun malttaisi vaihtaa pensselit ja lastat kapustaan ja kattilaan...

Silloin kun tuntuu, että mikään ei etene...

... voi ryhtyä ihailemaan luonnon pieniä ihmeitä!

Sumuisella ilmalla hämähäkinseitit tulevat kauniisti esille, kun vesipisarat tiivistyvät niihin.

Huolimatta siitä, että Huutos Matti ja Hellisen Toni lupasivat syksyn komeimmat korkeapaineet, ainakin unelman pihapiirissä on satanut päivittäin tai sitten ilma on ollut kirjaimellisesti sakeana sumusta. Ja me onnettomat kun menimme uskomaan Mattia ja sipaisimme alkuviikosta vähän ulkomaalia seiniin! Onneksi Virtasen Neljän Öljyn Maalin luvataan kuivuvan pakkasellakin, sillä nyt se ei ainakaan kuivu...

Lankutusta

Koska unelmamme edustaa meille myös eräänlaista kokeilualustaa kaikille uusille, jännittäville tai muuten vaan mielenkiintoisille materiaaleille, päätimme laittaa keittiöön vinyylilankkua, joka nyt on niin kovin suosittua. Itselläni aiemmat kokemukset vinyylilankkulattiasta ovat vain käyttökokemuksia. Lattia tuntuu jalalle miellyttävältä, joustavalta ja lämpimältä. Nyt pääsin sitä siis myös asentamaan.
Lattia oli erittäin helppo ja kevyt asentaa. Suosittelen kyllä, että asennukseen osallistuu kaksi henkilöä, silloin pitkien lankkurivien napsauttaminen paikoilleen on huomattavasti helpompaa. Keittiömme lattian asennus tapahtui nopsaa yhden päivän aikana kaikkine valmisteluineen. Vaikka kyseisen tuotteen ohjeessa ei niin sanottukaan, käytimme ihan kevyesti lyöntirautaa paikoilleenasennuksessa apuna ja mielestäni se kyllä auttoi ja tiivisti liitokset hyvin.
Olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Lisäksi materiaali on lemmikkiystävällinen, joten myös Ruusa-neiti saa huoleta tepsutella keittiössä.

Kun Ruusa kohtaa Ikean - ja kuinkas sitten kävikään...

Kävimme toiviomatkalla Haaparannan Ikeassa. Tavoitteena kalusteet vessaan ja keittiöön. Homma sujui oikein mallikkaasti. Saimme avuksemme erinomaista ja asiantuntevaa palvelua keittiöosaston henkilökunnalta. Pieni laatikkoleikki jumpattiin siellä varastohyllyjen välissä kun päätimme säästää 20 € ja kerätä tavarat itse hyllyistä. Siihen ei sitten muuten ihan tunti eikä kaksikaan riittänyt ja välillä piti käydä maksamassa itsensä ulos ja pakkaamassa tavarat autoon, kun ei enää kolmet kärryt riittäneet laatikoille. Mutta onneksi olimme liikkeellä isolla pakettiautolla ja kaikki tarvitsemamme palikat löytyivät todellakin suoraan varastosta.

Lysti alkoi kun tulimme kotiin ja aloimme kasaamaan kaapistoja. Nimittäin Ruusan lysti. Hänen mielestään Ikea käyttää todella maukasta pakkausmateriaalia, ja jotta sen kierrättäminen menee pieneen tilaan, hän mielellään osallistui sen silppuamiseen!

Kuvassa Ruusa ja kylpyhuoneen laatikoston kaikki pakkauspahvi silputtuna "sentti kertaa sentti" kokoisiksi palasiksi:

Siellä missä kuninkaatkin käyvät yksin

Edellisestä päivityksestä on jo tovi vierähtänyt, ja sille on vain yksi selitys: toilet. Rouva suunnitteli sen verran haastavat laattaladonnat seiniin, että herra on tuskaillut niiden parissa päivän jos toisenkin! Mutta nyt ollaan jo voiton puolella, seinät on jo saumattu, yläosat pohjamaalissa ja putkityöt käynnissä. Erityisen iloisia olemme tuosta lattian shakkiruutukuviosta. Kyllä tästä vielä tulee viihtyisä paikka nenän puuterointiin...

Kirja-asiaa

Kesä ja kirjat kuuluvat mielestäni erottamattomasti yhteen. Olen dekkaripokkareiden suurkuluttaja loma-aikaan. Tosin luen paljon läpi vuoden. Minusta kirjat sopivat niin tummuviin syysiltoihin kuin joulun viettoonkin tai kevään odotukseen - siis mihin vuodenaikaan ja hetkeen hyvänsä. Olen todellakin Jörn Donnerin kansaa samaa mieltä siitä, että "Lukeminen kannattaa aina"!

Yksi viimeisimpiä lukukokemuksiani on Virpi Hämeen-Anttilan "Kolmastoista lapsi".

Kirja on mitä mainioin! Siinä on jotain hyvin "dekkarimaista", sen juoni koukuttaa, henkilöt on luonnehdittu taitavasti ja loppua kohti lukija vääjäämättä joutuu käymään läpi samoja tunnetiloja kuin hekin, peläten ja toivoen asioiden saamia ratkaisuja. 

Omasta kirjahyllystäni löytyy toinenkin Hämeen-Anttilan teos, "Tapetinvärinen". Olen saanut sen joululahjaksi joitakin vuosia sitten, mutta jostakin syystä en ensi yrittämällä saanut sitä luettua, vaan se jäi kesken. "Kolmannentoista lapsen" innoittamana, ajattelin nyt kokeilla lähestyä tuota toistakin kirjaa uudemman kerran.

Puutarhaunelmia

Unelman puutarhanhoito on pelkistynyt remontin aikana yksinkertaisesti nurmikonleikkuuseen ja muutaman pelargonian kasteluun. Lisäksi ostin viime vuonna joitakin kasveja puutarhamyymälän alelaarista, ja tökkäsin vain navetan seinustalle maahan kasvamaan jääden odottamaan mitä niistä tulee isona.
Tässä tulos:

Ajatuksen kanssa olen yrittänyt koota saunan seinustalle ruusupenkkiä. Sielläkin on elämää (epämääräisestä ja puutteellisesta hoidosta huolimatta!) ☺

Totuus: Unelman entisellä isännällä on ammoisina aikoina ollut kaksi hevosta ja lienee myös muutama lypsävä navetassa. Kiitos Liinan ja Liepukan, maaperä on rehevää ja rikasta, ja huonompikin puutarhuri pääsee kokemaan onnistumisen iloa pihamaalla.

Lisäksi minulla on tietysti iloinen apulainen Ruusa, joka mielellään osallistuu kaikkiin pihatöihin. 

Eiku!

Välillä into ja tekeminen menevät suunnittelun edelle ja saattaa tulla jotain "pieniä" ylilyöntejä... Tässä yksi viimeisimpiä: tuvan kaapin ovet. Tuota väriä täytynee vielä sävyttää, Tikkurilan L388 on livenä ehkä hitusen sähäkkä...?

Lisää panelointia

Unelmaan tulee paneeliseiniä myös eteiseen ja keittiöön. Keittiön seinää kutsumme "tekniseksi seinäksi", koska se pitää niin paljon tekniikkaa sisällään (sähkökaapin, sähköjohdot sekä ilmalämpöpumpun ja ilmastointilaitteen putkitukset), eikä meillä ole erillistä teknistä tilaa alakerrassa. Tätä seinää on ilo lähteä paneloimaan, naulojen pituus ja naulausrimojen sijainti on hyvä olla tarkaan harkittuna. :D

Kesäloma

No vot! Gentleman of the House päätti pitää juhannuksen jatkoksi kesälomaa ja sehän on sitten hurahtanut työn merkeissä. Oli ollut hieman puhetta, josko kohta paneloidaan tupa... Maanantaina tupa näytti tältä:

- ja torstaina tältä:

Onneksi hänellä on lomaa vain kaksi viikkoa kerrallaan!

Vihdoinkin vihreää!

Tänä vuonna kesä on antanut odottaa itseään. Puiden lehdetkin ovat vasta nyt auenneet kunnolla. Kaunis vaaleanpunainen tuomi (en tiedä, mikä hän oikeasti on, mutta tuomelta hän näyttää) kukkii talon pihalla kauniisti. Kesä on täällä!

Katse kattoon

Tällä hetkellä työn alla on keittiön sisäkatto. Löysimme siihen varsin edullisen II-laadun paneelin paikallisesta puutavarakaupasta. Kyseessä on valkolakattu kuusipaneeli, jossa II-laatu näkyi vain hinnassa, ei pinnassa. ☺ Hyvä niin.

Unelmamme remontoinnissa yhtenä ajatuksena on se, että talon 100-vuotias hirsiosa korjataan pääsääntöisesti vanhaa kunnioittaen ja perinteisin menetelmin, mutta 1970-luvulla tehdyssä siivessä voidan sitten hieman irrotella ja kokeilla erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Tavoitteena on toki saada aikaan ehjä kokonaisuus ja unelmaan sopiva tunnelma.

Tässä kuvaa keittiön sisäkaton paneloinnista:

Tupa ja jumi

Unelmamme lattiaa tutkiessamme löysimme myös jälkiä puuainestuholaisesta - tupajumista (oletan).

Onneksi pahimmat vauriot keskittyivät yhteen ainoaan lattialankkuun. Niinpä poistimme sen ja korvasimme uudella. Saman kokoista lankkua ei todellakaan saanut suoraan rautakaupasta, vaan se tehtiin veistämällä ja höyläämällä paikan päällä. Lopputulos on mielestäni hieno käsityön taidonnäyte. Koko lattia maalataan ja ajatus on, että elämä saa näkyä, koloineen ja rosoineen. Olkoot siis tämä paikkakin yksi raita elämän räsymatossa joka lattiassa näkyy.

PS: Herra Jumi lienee muuttanut muualle, sillä emme löytäneet yhtään kuoriaista, matoa tai muuta elonmerkkiä rakenteista, joten tässä vaiheessa emme vielä panikoi tai "myrkytä koko taloa", vaan katsomme ja seuraamme tilannetta ja lattian kuntoa. Olosuhteet rakennuksessa ja rakenteissa ovat muuttuneet ja näin epäedullisemmat tuholaisille.

PPS: Netistä löytyy hyvin tietoa tuholaisita. Yksi tällainen on professori Jarmo Holopaisen julkaisu "Sisätilojen tuholaiset".

Hella Högfors

Tässä vielä kuvaa hellan sisältä muurausvaiheessa. Uuniosan muurasimme umpeen, samoin vesisäiliön, mutta molemmista jää luukut ja hana julkisivuun, jotta hellan ilme pysyy alkuperäisenä. Sisustat niistä olivat niin huonokuntoiset, että niitä ei valitettavasti voinut säilyttää käytössä.
Mutta sanonpa vaan, että oli ihana tunne, kun korjauksen jälkeen sytytin ensimmäisen kerran pienet kynsitulet hellaan. Ja se lämpö, joka tupaan levisi, tuntui ihan erilaiselta kuin sähköpattereilla tuotettu.

Ruusa-neitin kuulumisia

Ruusa kasvaa ja voi hyvin. Hän on yliaktiivinen koiravauva, joka on jatkuvassa liikkeessä koko hereilläoloajan! Siispä laitan tähän söpöäkin söpömmän kuvan kun hän nukkuu nallensa kanssa. (Ainut mahdollisuus saada pennusta kuva, on kuvata se nukkumassa, hereillä olevasta Ruusasta kuvassa näkyisi vain vilahdus hännänpäästä!)

Ai kauheeta kuinka aika rientää!

Kevät on mennyt työkiireiden siivittämänä ihan mahdottoman nopsaa. Unelman parissa en ole ehtinyt juurikaan olemaan, mutta aina jotakin kuitenkin. Juuri nyt taloon on vedetty uudet sähköjohdot ja asennettu uusi sähköpääkeskus. Siltä osin nyt olisi kaikki valmista pintojen tekemistä varten.

Tässä kuvaa tämän päivän työkohteesta:

Tästä kuvasta avautuu itse asiassa useampikin työvaihe: seinät on koolattu korkeaa puolipaneelia varten, seinien yläosat on käsitelty, ikkunat vaihdettiin jo viime kesänä, ne mainitsemani sähköjohdot on nyt vedetty ja hella-leivinuuni on juuri käsittelyssä. 

Tuosta hella-leivinuunista voisi kertoa hieman enemmänkin. Jos ei muuta, niin se on kaunis ja aito elementti tuvassa, ehdottomasti säilyttämisen arvoinen siis. Leivinuunin kunto on meille vielä hieman arvoitus, tällä hetkellä emme polta siinä kynttilöitä isompia tulia. Uunin laki ei ole romahtanut, mutta muilta osin kuntoa ei ole vielä tutkittu. Tarina kertoo (siis aiempi asukas), että uuni ei olisi käyttökunnossa. Ehkä siellä on savukanavat tukossa? Hella sen sijaan toimii - nyt kun sen sisusta on muurattu uudelleen. Hellan piti olla kunnossa (samaisen em. tarinan mukaan), mutta kun nostimme renkaat ja kannen pois, totesimme koko sisustan varsin haperoksi. Siis ei muuta kuin muuraamaan! Onneksi "Gentleman of the House" on kätevä käsistään, eikä Ladykaan kovin huonoksi jää, joten homma hoitui omin avuin ja työkaluin. 

Tässä oikeastaan koko unelmamme ydin onkin, teemme kaikki työvaiheet itse. Ja siinä myös yksi syy projektiaikataululle - tai oikeastaan sen puuttumiselle ja töiden etenemiselle. Työn ohessa kun harrastaa remontointia, ei voi tietää kauanko siihen menee. Tähän mennessä ulkopuolisena työnä on tontilla käynyt pieni kaivuri poistamassa pari kantoa sekä sähköukko. 😊

Hellan huuva on sinkittyä teräspeltiä. Yritin poistaa aiempia maalikerroksia maalinpoistoaineella, mutta en siinä ihan mahdottoman hyvin onnistunut. Maalikerroksia oli niin paljon, että olisi ehkä pitänyt malttaa odottaa kauemmin aineen vaikutusta tai sitten käyttää ainetta useampaan otteeseen... Katsotaan, miten homma jatkossa etenee. Koko komeuden maalaan Tikkurilan Muuri-maalilla. Koska sävy on aiempaa vaaleampi, joudun maalaamaan hella-leivinuunin ainakin kahteen kertaan. Hellan oikealla puolella on valettu taso, jonka myös laatoitimme tänään. 

Tänään...

... menemme asentamaan unelmaan lattialämmityskaapelin eteiseen. Siis tyypillinen omatoimirakentajan pääsiäispäivä. Mutta jotta juhla ei unohdu, talolla on juotu pääsiäiskahvitkin - tietysti liina pöydässä ja hyvässä seurassa.

Kurkistus keittiöön

Unelmamme keittiö oli ostohetkellä todella "retro". Voin heti sanoa, että nuo alkuperäiset kaapit ovat visusti tallessa odottamassa uutta aikaa ja käyttöä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että onko tämä keittiö enää koskaan yhtä tunnelmallinen ja ihana kuin se alussa oli?! Sillä kun...

...tällainen ostettiin...

... tällainen keittiö oli pari kuukautta sitten (Tässä vaiheessa "työmaaKonMari" ei olisi ollut pahitteeksi!)...

...ja nyt ollaan tässä pisteessä.

Keittiö pysyy alkuperäisellä paikallaan, talon 1970-luvulla rakennetussa laajennusosassa. Myös sen koko pysyy ennallaan. Syy näin totaaliselle "pintaremontille" löytyy 40 vuoden takaisesta rakennustekniikasta. Tuolloin väliseinien rungot levytyksineen jätettiin lattiavalun sisälle. Koska emme halunneet jättää kyseistä rakennetta remontin perustaksi, nostimme rungot laatan päälle, valoimme laatan ehjäksi ja levytimme seinät kipsilevyllä. Samalla pääsimme tutkimaan laatan alapuolisten ainesten kuntoa, ja onneksemme rakenne sinänsä oli kuiva.

Aina kun usko projektin valmistumisesta alkaa takkuamaan, on hyvä hieman unelmoida ja suunnitella!

Pip Studion tapetti Chinese Garden Grey - voin jo mielikuvissani nähdä tämän tapetin uuden keittiömme takaseinällä!

Tässä blogissa...

... kerron kuvin ja tarinoin ajatelmia unelmamme remontoinnista, Ruusan kasvusta, arjesta pienessä maalaiskaupungissa, työn haasteista - siis elämästä kaikkine karvoineen ruusanpunaisten lasien takaa katsottuna. Unohtamatta hyviä hetkiä, ystäviä, kauniita asioita ja tunnelmaa!

Äskettäin tapahtunutta...

... jotta elämämme ja arkemme olisi taattua kaaosta, meille muutti lauantaina Ruusa-neiti. Hän on seitsemän viikon ikäinen ja isona hänestä tulee cockerspanieli.

Aiemmin tapahtunutta...

...ostimme talon - "vihreän unelman" - oikean remontoijan paratiisin ja monien mahdollisuuksien kohteen. Tämä tapahtui jo vuosi sitten, maaliskuussa 2016. Ideoita ja ajatuksia remontin toteutuksesta syntyi heti, mutta vuosi tulikin olemaan surun ja kiireen vuosi, ja niin visiot jäivät vielä tässä vaiheessa toteutusta vaille...

... Unelman ostopäätökseen vaikuttivat mm. ihana, vuosikymmenten saatossa muotoutunut pihatie ja pyhät pihlajat kuin portinpielinä sen molemmin puolin, kuvassakin näkyvät vanha aitta ja tammi, valon siivilöityminen juuri oikealla tavalla kamarin ikkunasta sisälle sekä vahva näkemys siitä, että tämä talo haluaa oikeasti olla vaaleanpunainen! Siis pelkkiä järkisyitä talon ostoon!